Miina Sillanpää

Miina Sillanpää (1866–1952), syntyjään Vilhelmiina Riktig, oli yhteiskunnallinen aktiivi, Suomen Sosialidemokraattisen puolueen kansanedustaja ja Suomen ensimmäinen naisministeri.

Sillanpää syntyi köyhänä torpan tyttönä Länsi-Euroopan viimeisen nälkäkatastrofin keskelle. Hän lähti jo 12-vuotiaana ansiotyöhön Forssan puuvillatehtaalle. 1800-luvulla työläisperheiden lastenkin työpäivät olivat pitkiä. Päivävuoro kesti 15 tuntia ja yövuoro oli 8 tunnin mittainen. 18-vuotiaana Sillanpää aloitti palvelijattarena Porvoossa ja muutaman vuoden päästä hän muutti palvelusperheensä kanssa Helsinkiin.

Sillanpään julkinen ura alkoi vuonna 1898, kun hänet nimitettiin vastaperustetun Palvelijataryhdistyksen varapuheenjohtajaksi. Hän nousi yhdistyksen keulakuvaksi ja toimi siinä pitkään aktiivisesti. Sillanpää liittyi Sosialidemokraattiseen puolueeseen vuonna 1904.

Sillanpään näkyvä rooli Palvelijataryhdistyksessä johti pilkkaan vastustajien taholta: vuoden 1905 suurlakon aikana häntä nimitettiin piikakenraaliksi tai piikojen villitsijäksi ja syytettiin suomalaisten kotien hävittämisestä. Ajatus kumpusi siitä, että monien mielestä palvelijoiden tuli alistua palvelusperheen tavoille ja luottaa heidän oikeudenmukaisuuteensa. Heidän ollut sopivaa vaatia itselleen parempia työoloja.

Miina Sillanpää nousi eduskuntaan SDP:n riveistä vuonna 1906, ensimmäisissä eduskuntavaaleissa, joissa naisetkin saivat olla ehdolla ja äänestää. Suomen itsenäistymisen jälkeen Sillanpää valittiin itsenäisen Suomen ensimmäiseen eduskuntaan vuonna 1919. Hän toimi kansanedustajana yhtäjaksoisesti vuosina 1919–1932. Kerran jäätyään valitsematta hän nousi eduskuntaan uudelleen seuraavissa vaaleissa, ja toimi tehtävässä vuosina 1936–1948, 82-vuotiaaksi saakka.

Sillanpäästä tuli Suomen ensimmäinen naisministeri, kun pääministeri Väinö Tanner nimitti hänet II sosiaaliministeriksi vuonna 1926. Hän oli vaikuttamassa Suomen avioliittolain uudistukseen, joka tuli voimaan vuonna 1929. Sitä ennen naimisissa olleet naiset eivät esimerkiksi saaneet tehdä oikeustoimia ilman miestensä suostumusta. Sillanpää ajoi myös sairasvakuutuslakia, joka tuli Suomessa voimaan vasta 1960-luvulla. Laki turvaa terveydenhuollon kaikille suomalaisille.

Sosiaali- ja terveydenhuolto olikin Miina Sillanpäälle tärkeä asia. Hän itse piti elämäntyönään Ensi Kodin, yksinäisille naisille ja lapsille tarkoitetun turvakodin, perustamista vuonna 1942. Ajatus kodin perustamiseen oli syntynyt jo 1900-luvun alkuvuosina, jolloin erityisesti Hilja Pärssinen edisti asiaa. Miina Sillanpää uppoutui viimeisinä vuosinaan Ensi Kodin toimintaan, neuvoen ja auttaen sen äitejä ja lapsia. Monet äideistä ajattelivat Sillanpäätä suorastaan suojelusenkelinä, joka tuki heitä elämän vaikeuksissa.

POHDITTAVAKSI:

1) Mitä vuoden 1929 avioliittolaki muutti?

2) Miksi on tärkeää, että kaikki täysi-ikäiset suomalaiset saavat äänestää?

Kirjoittaja FM Eeva Kotioja

LÄHDELUETTELO:

Sulkunen, Irma. Naisen kutsumus: Miina Sillanpää ja sukupuolten maailmojen erkaantuminen. 1989.

Lähteenmäki, Maria. Kansallisbiografia. SKS: http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/788/