Maire Gullichsen

Maire Ahlström syntyi Noormarkussa Porin lähellä vuonna 1907 vauraaseen teollisuussukuun. Hänen isänsä vuorineuvos Walter Ahlström oli Suomen suurimpiin metsäyhtiöihin lukeutuvan A. Ahlströmin pääjohtaja. Ahlströmien kotikulttuurissa korostui paitsi yltäkylläisyys, myös teollisuuseliitin velvollisuus käyttää vaurautta suomalaisen identiteetin vahvistamiseksi. Vuorineuvos Ahlström tuki ahkerasti suomalaisia taiteilijoita ja arkkitehteja. Lapsuus- ja nuoruusvuodet taiteen ympäröimänä vaikuttivat voimakkaasti Mairen elämänpolkuun.

Teini-iässä Ahlströmien perhe muutti Noormarkusta Helsinkiin ja Maire aloitti opinnot Ruotsalaisessa yhteiskoulussa. Hän kuitenkin jätti sen kesken 18-vuotiaana toiseksi viimeisellä luokalla ja lähti Pariisiin taideopintoihin. 1920-luvulla Maire opiskeli maalaustaidetta Helsingissä ja Pariisissa, ja tapasi tulevan aviomiehensä Harry Gullichsenin. He avioituivat vuonna 1928. Kolmen vuoden päästä Mairen isä Walter Ahlström kuoli. Perheyhtiön avaimia ei kuitenkaan annettu perheen isoveljille, vaan Ahlströmin pääjohtajaksi nimettiin Harry Gullichsen.

Maire Gullichsen teki Ahlströmien perheyhtiön johtopaikalta elämäntyönsä suomalaisen taiteen, muotoilun ja arkkitehtuurin parissa. Hänestä tuli yksi Suomen merkittävimmistä taiteen mesenaateista eli suojelijoista: hän keräsi modernia taidetta ja rahoitti avokätisesti taiteilijoita ja taidealan hankkeita. 1930-luvun puolivälissä Maire ja Harry Gullichsen ystävystyivät arkkitehtuurin kansainvälisen tähtiparin, Aino ja Alvar Aallon kanssa. Ystävyydestä syntyi suomalaisen sisustustaiteen ja arkkitehtuurin historiaa. Aallot olivat perustamassa Artekia, ja Maire Gullichsen lähti rahoittamaan yritystä, jossa arkea, muotoilua ja arkkitehtuuria ajateltiin uudella tavalla. Maire Gullichsenista tuli Aaltojen tärkeä yhtiökumppani, ja Aalloista tuli Gullichsenien pääsuunnittelijoita, jotka vastasivat mm. arkkitehtuuriklassikkojen Villa Mairean, A. Ahlströmin teollisuusrakennusten sekä Sunilan tehtaan asuinalueen suunnittelusta.

Maire Gullichsenilla oli jälkipolvien mukaan ”maalarin sielu”. Hän perusti Helsingissä toimivan Vapaan Taidekoulun vuonna 1934, toimi Nykytaide—Nutidskonstin näyttelyasiamiehenä 1939–1953 sekä Galerie Artekin johtajana vuosina 1951–1953. Hän sai Harry Gullichsenin kanssa neljä lasta. Hän avioitui uudelleen 62-vuotiaana norjalaistaustaisen Bertil C. Nyströmerin kanssa vietettyään viisitoista vuotta leskenä. Maire Gullichsenille myönnettiin professorin arvonimi 1981. Suomalaisen taiteen suuri mesenaatti kuoli vuonna 1990. 

POHDITTAVAKSI:

1) Käyttääkö nykyinen yrityseliitti vaurauttaan yhteiskuntaa rakentavalla tavalla?

2) Pitäisikö menestyvien suomalaisyritysten nykyään tukea suomalaista taidetta, arkkitehtuuria, ja muotoilua?

FM Elina Kuorelahti


LÄHDELUETTELO:

Gullichsen, Maire (toim. Alanen, Lilli & Reuter, Cita): Sateenkaaren värejä, tummia sävyjä: Muistoja vuosilta 1907–1928. Suom. Raija Rintamäki. Helsinki: Tammi, 2010

YLE: Sininen Laulu. http://yle.fi/vintti/yle.fi/sininenlaulu/yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php-id=149&print=true.htm

Lisämateriaalia:
http://www.poriartmuseum.fi/fin/mg_100/maire_gullichsen.html
http://yle.fi/vintti/yle.fi/sininenlaulu/yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php-id=149&print=true.htm
http://arenan.yle.fi/1-1952032