Pentti Eskola

"Minä, nyt 71-vuotias, olen saanut elää mukana yli puolen vuosisataa aikaa, joka on ollut merkillisin koko elämän kaksimiljardivuotisessa kestossa. – Tähän asti vain tähtien sydämissä temmeltänyt atomienergia on kohta valjastettu ihmisen palvelukseen, ja avaruusliikenne on vain ajan kysymys."

Näin kirjoitti aikansa tunnetuimpiin suomalaisiin luonnontieteilijöihin kuulunut Pentti Eskola vuonna 1954. Atomipommit oli pudotettu Japaniin toisen maailmansodan lopulla vajaata vuosikymmentä aiemmin, ja ensimmäinen satelliitti lähetettäisiin avaruuteen kolmen vuoden kuluttua. Eskolan tutkimusala oli geologia eli kallioperän tutkimus – se ei kuulunut tuon ajan muodikkaimpiin aloihin.

Eskola syntyi 8.1.1883 vanhaan maanviljelijäsukuun Honkilahdella (nykyisin osa Euraa), Satakunnassa. Hän kävi koulua Porin lyseossa, ja lähti sen jälkeen opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Hän valmistui ensin maisteriksi ja 1915 tohtoriksi. Hänen tohtorinväitöskirjansa käsitteli Orijärven kaivosalueen kivien koostumusta. Hän teki kansainvälisen tieteellisen läpimurtonsa vuonna 1915 julkaisullaan metamorfisesta fasiesopista. Siitä tuli pohja menetelmille, joita nykyäänkin käytetään kivien alkuperän tutkimisessa.

Eskola työskenteli Helsingin yliopistossa professorina lähes 30 vuotta ja laati yli 130 tieteellistä artikkelia. Hän jatkoi työtään vielä eläkkeelle jäätyäänkin. Eskolalle myönnettiin Wollaston-mitali (1958) ja Vetlesen-palkinto (1964). Ne ovat maailman arvostetuimpia kunnianosoituksia geologian alalla. Eskola oli naimisissa kolmesti, ja sai kaksi lasta, joista toinen kuitenkin kaatui jatkosodassa vuonna 1941. Eskola kuoli 6.12.1964.

Eskola halusi myös popularisoida tiedettä, eli tehdä tieteellisiä tutkimustuloksia tunnetuiksi suurelle yleisölle. Hän kirjoitti muun muassa ensimmäisen suomenkielisen geologian alan yliopistollisen oppikirjan Geologian alkeet (1911), joka oli käytössä vuosikymmeniä, sekä yleistajuisen teoksen Muuttuva maapallo (1932). Eskola myös luennoi työväenopistoissa ja esiintyi radiossa.

Eskolaa kiinnosti myös luonnontieteellinen maailmankuva kokonaisuudessaan, minkä vuoksi hän hankki laajat tiedot monien tieteenalojen tuloksista. Hän kirjoitti teoksen Maailmankuvaa etsimässä (1954), jossa hän esitteli yleistajuisesti tieteen historiaa ja uusimpia tieteellisiä teorioita biologiasta, maantieteestä ja tähtitieteestä. Eskolaa kiinnosti myös uskonnon ja tieteen suhde, ja sitäkin hän pohti teoksessaan.

Eskola itse selitti intoaan popularisointiin sanomalla: "Olen kyllä melko paljon harrastanut geologisten tietojen levittämistä yleiseen tietouteen, koska mielestäni ukon kuin ukon pitäisi tietää jotain asuinplaneetastamme."

POHDITTAVAKSI:

1) Miten Pentti Eskolan tieteellinen ura eteni?

2) Miksi Pentti Eskola kirjoitti luonnontieteistä myös suurelle yleisölle?

Mikä on tieteellinen maailmankuva?

FM Ahto Apajalahti

LÄHDELUETTELO:

1. sitaatti: Eskola, Pentti. Maailmankuvaa etsimässä. WSOY, 1954, s. 287–288.

2. sitaatti: Pentti Eskolan kirje Rolf Arnkilille 22.6.1960. Julkaistu teoksessa Arnkil, Rolf & Sirenius, Sigfrid & Eskola, Pentti. Perimmäisten kysymysten äärellä. Kirjeenvaihtoa ja kirjoitelmia sairaskammion hiljaisuudessa. WSOY, 1961, s. 43–44.

Korsman, Kalevi. Pentti Eskola – Geologisen tutkimuksen ja opetuksen uudistaja. Suomen Tiedeseura, 2015.