Sam Vanni

Vuonna 1908 Viipurissa syntynyt Sam Vanni (alun perin Samuel Besprosvanni) vietti lapsuutensa kotikaupunkinsa monikulttuurisessa ilmapiirissä. Sukutaustaltaan hän oli juutalainen. Vanni puhui perheensä kanssa jiddishiä, koulunsa hän kävi ruotsiksi ja suomen kieltä hän oppi ystäväpiirinsä kautta. Vannin toivottiin jatkavan isänsä ammatissa hattu- ja turkiskauppiaana. 1920-luvulla hän kuitenkin sairastui tuberkuloosiin. Vannia hoidettiin eri puolilla Keski-Eurooppaa tautiin erikoistuneissa parantoloissa. Ollessaan toipilaana Italiassa hän suoritti myös joitakin taideopintoja.

Vanni opiskeli 1920-luvun loppupuolella Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä, ja siirtyi kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen avustajaksi. 1930-luvulla Vanni ryhtyi kehittämään omaa taiteellista ilmaisutapaansa; hän maalasi asetelmia, maisemia ja henkilökuvia raikkain värein ja eloisin siveltimenvedoin. Tärkeitä virikkeitä omaan työskentelyynsä Sam Vanni sai opintomatkoiltaan, jotka suuntautuivat ensisijaisesti Ranskaan. Pariisin lukuisissa museoissa ja gallerioissa nähdyt teokset sekä kaupungin monissa taidekouluissa saatu oppi innostivat Vannia uusiin kokeiluihin.

Oman taiteellisen työskentelynsä ohella Vanni toimi Suomessa taideopettajana eri oppilaitoksissa 1940-luvulta aina 1960-luvulle asti. Hänellä oli myös yksityisoppilaita, yksi heistä oli muumihahmoistaan tunnettu Tove Jansson. Vannin on muisteltu olleen opettajana sekä kärsivällinen että oikeudenmukainen. Hän oli monelle oppilaalleen merkittävä esikuva. Vannin välityksellä moni nuoremman sukupolven suomalainen taiteilija tutustui uusimpiin eurooppalaisiin taidevirtauksiin. 1940-luvun loppupuolella hän muutti asumaan ja työskentelemään Espoon Westendiin.

1950-luvun aikana Sam Vanni siirtyi maalaamaan ensimmäisten suomalaistaiteilijoiden joukossa abstrakteja aiheita. Tuolloin esineet, ihmishahmot, rakennukset ja kasvillisuus saivat jäädä joksikin aikaa taka-alalle. Tilalle tulivat yksin viivojen, muotojen ja värien avulla rakennetut sommitelmat. Monelle Suomessa ei-esittävä taide oli täysin uutta ja ennenäkemätöntä: se suorastaan järkytti ja pöyristytti. Oli niitäkin ihmisiä, jotka näkivät uudenaikaisessa abstraktissa taiteessa ennakkoluulottomuutta ja kansainvälisyyttä. 1960-luvulla Vanni kehitti ei-esittävää ilmaisuaan eteenpäin, ja sai maalauksensa suorastaan vilisemään silmissä tiheästi ryhmiteltyjen väripintojen ansiosta. Hän aikoinaan totesi, että kun teoksen oikeat sävyt löytyvät ne ”yhdessä sanovat BBBZZZZZZZ”.

Myöhemmällä urallaan Sam Vanni maalasi sekä abstrakteja että esittäviä töitä. Hän työskenteli taiteilijana 1980-luvun loppuun asti. Vanni kuoli Helsingissä vuonna 1992.

POHDITTAVAKSI:

1) Miten uskot Sam Vannin kotitaustan ja lapsuuden kokemusten vaikuttaneen hänen taiteilijanuraansa? 

2) Mieti mitkä muutokset Suomen yhteiskunnallisessa tilanteessa johtivat hänet suomentamaan venäjänjuutalaisen nimensä vuonna 1941?

3) Pohdi miksi abstrakti taide herätti Suomessa aikoinaan niin paljon kärjistyneitä tunteita puolesta ja vastaan?

4) Tutustu Kansallisgallerian verkkopalvelun kautta Sam Vannin ei-esittäviin maalauksiin, esim. Contrapunctus (1960) ja Moniulotteinen tila (1961). Pohdi millaisia mielikuvia tai ajatuksia ne sinussa herättävät. Kuuluuko kuvista BBBZZZZZZZZ?

TM, FM Oscar Ortiz-Nieminen

LÄHDELUETTELO:

Karjalainen, Tuula. Tove Jansson: tee työtä ja rakasta. Helsinki: Tammi, 2013.

Karjalainen, Tuula. Sam Vanni (1908 - 1992), SKS. 2000. http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/712/

Karjalainen, Tuula. Uuden kuvan rakentajat: konkretismin läpimurto Suomessa. Porvoo: Werner Söderström, 1990.

Sam Vanni: opettaja ja esikuva. Toim. Tuija Kuutti. Helsinki: Taidemuseo Meilahti, 2008. - (Helsingin kaupungin taidemuseon julkaisuja, no 103.)

Sam Vanni: vuodet 1926–1959. Toim. Tuula Karjalainen, Mikko Oranen, Erja Pusa. Helsinki: Helsingin kaupungin taidemuseo, 1997. - (Helsingin kaupungin taidemuseon julkaisuja, 53.)